Unohdettu, puistoiltu ja turhauduttu

Viime vklp matkattiin siis koko poppoo Livonsaareen mökille. Se pakkaushärdelli ja 2 tunnin ajomatka ei vaan oo ikinä helpompaa vaikka kuinka siihen valmistautuis.

Mökillä koirat viettivät suurimman osan ajasta terassilla kun osaavat siinä paremmin rauhoittua ja ettei ihmislapsi ole niitä koko aikaa ole kiusaamassa.
Kumminkin satui, jälleen kerran., melko vilakat kelit juuri samaiselle vklpulle ja huskyt vapisivat kuin haavan lehdet pihalla joten pakkohan ne sisään oli ottaa.
Lauantaina tarkoitus oli käydä kuvaamassa koiria hieman erinlaisemmassa maastossa (merta ja peltoja taustalle) Pääsinkin eräälle kalliolle asti Haadeksen kanssa mutta kamera ei suostunut räpsimään kuvia. Hetken kesti ottaa selville et mistä kiikastaa ja pettymys oli suuri kun kamera vilkuttaa näytöllä - EI MUISTIKORTTIA! ja arvatkaa vaan, kotiinhan se oli jäänny :'(
puhelin räpsyt auringonlaskusta.

Otin sitten koirat ykstellen ulkoilee. Käytiin Haadeksen kaa ettiis eräs kallio joka näkyy mökille. Haades siellä sit leikki aaltojen kanssa koittaen niitä suullaan kiinni saada ja säikky isompia aaltoja. Eräällä rannalla viskoin sille palloa veteen ja huskyn poikanen alkuun ulvo tuskissaan kun ei uskaltan uida vaikka pallo oli ihan tassun mitan päässä. Yritti pitkin rantaa ettiä kuivaa maata pallon luo mutta kun sellaista ei löytynyt niin uskalti metrin kaks uida palloa hakemaan. Tajusi se vissiin ettei se sinne huku kun pari kertaa suostu kastautumaan. Ja ai että kun sitä palloa oli kiva kuopia siinä rantahiekassa ja hyppiä päälle kuin jääkarhu konsanaan.
Hohto taas oli omalla vuorollaan normaali tylsä ittensä ja käytiin pyörähtääs vähän pelloilla jossa se pari hepulikierrosta vetäs ja kalliolla hieman leikki aaltojen kanssa.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Ihan terveinäkään ei olla oltu. Se et ihmisillä ollut enemmän tai vähemmän flunssaa myös joku pöpö iski Haadekseen. Koko keskiviikko aamun oli koira ihan kuralla vaikka mitään ihmeellistä ollut päässyt syömään. Tämän takia ravattiin sit pari ylimääräistä lenkkiä ulkona ettei sisälle pääs vahinkoa. Mikään ruoka, ei edes juusto tai namit kelvanneet ja oksenteli useasti. Onneksi kumminkin iltaan kohden jo päivälenkilläkin näkyi parantumista kun alkoi pikku hiljaa namit maistumaan ja tuli kiinteää ulos :D

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Perjantaina käytiin pitkästä aikaa koirapuistossa. Juuri kun päästiin puistolle niin n.10 min päästä aidan viereen tuli joku nainen pörräämään jonkun pikku koiran kanssa. Aidat tuolla jo muutenkin matalat niin saa ite jännätä milloin Haades on niistä yli. Ja kovasti yrittikin jo kiivetä ja kaikki huudot kaiku kuuroille korville. Tämä nainen sit siint jonnekkin hävis kun tarpeeks oli härnänny ja ilmesty taas lähelle porttia. Rupesi jo hieman kiehumaan itellä et en ainakaan ite tulisi aidalle kärkkymään jos puistossa olisi jo joitakin mut tämä joko halusi sinne puistoon tai opettaa omaa koiraansa. Otin Haadeksen hihnaan aina kun sen kiinni sain ihan jo sen takia ettei se oppis tuohon ees takas ryntäilyyn aidan viertä tai (miten se koko tilanne näytti omaan silmään) nainen pääsis enempään härnäämään mun koiria.
tässä nyt kumminkin tylsillä taustoilla puistokuvia :D

Veljesrakkautta ;)

Kohta jo nuori veteraani 6v 10 kk

Mittelö kumpi uskaltaa liikkuu eka

Ei yhtääään harmita et päät jäi kuvan ulkopuolelle -.-

Pentu 3v 8 kk

Oho, tulipa taas muutama kuva :D

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Lauantaina piti olla siis toiset harjoitukset etsijäkoirien alkeiskurssilla. Lähdettiin Haadeksen kanssa hyvissä ajoin jo matkaan. Treenit alkaisivat 18 Vihdintien varressa ja juna/bussi yhdistelmällä oli tarkoitus kulkea. Juna-asemalla oltiin jo puoli tuntia aikaisemmin joten hyvin pitäisi kyytiin keretä. Kuulutuksissa sanottiin U-junan pysähtyvän raiteelle kolme mutta me odotettiin S-junaa joka taulullakin luki. Kun kello alkoi uhkaavasti lähestyä sitä aikaa mikä meidän junan lähdöllä oli, pakko oli kysyä eräältä naiselta että mikä kumman juna raiteella seisoi ja menisikö se Huopalahteen. Meidän junahan se joten kiireesti ettimään eläinvaunua minuutti kaks ennen junan lähtöä. 

Mihin me oikein ollaan matkalla?

Huopalahdessa oli edessä junasta vaihto bussiin ja jotta päästäisiin A paikasta B:hen tuli juosta 700 metriä pysäkille kun vaihtoaika meni aika tiukille. Suuntavaistossani ei oo kehumista ja sydän pamppaillen mietin lähdinkö edes oikeeseen suuntaan. Puhelimen navi sekoili jotakin eikä suostunu toimimaan tai näyttämään reittiä ja taas oli kysyttävä vastaan tulevalta ihmiseltä missä mahtaa olla liikenneympyrä. Oikea suunta ja juoksuun. Pysäkki löydettiin ja odoteltiin. Kun bussi tuli näkyviin tuli tunne et eihän busseissa kortilla pystynyt maksamaan ja niinhän se oli. Jäätiin pysäkille ihmettelemään bussin perävaloja.
Jälleen kysymistä ohi kulkevilta et missä mahtaisi olla lähin automaatti et pystyisi rahaa nostamaan."-Ei tässä missään lähellä sellaista ole" ja toinen näistä rouvista ojensi 10e että päästäisiin määränpäähän :D noh, seuraavalla bussilla uusi yritys mutta kun soitin treenien vetäjälle että oltaisiin reilusti myöhässä niin siellä oltiin jo kaikkien jäljet tehty ja mulla olisi lopuks menny niin paljon aikaa ennen kuin oltaisiin perillä joten päätettiin lähteä takaisin Kirkkonummelle.
Tietty harmittaa et turhaan antoi nainen rahaa kun ei sitä enää tarvittukkaan mutta kun ei huolinnut antaa mitään yhteystietoja että voisi maksaa takaisin. Harmittaa myös treenien väliin jäänti mutta huomenna, maanantaina saadaan onneksi tehtyä 2. ja 3. kerran jäljet samaan syssyyn.
Haades sai paljon uteliaita katseita ja paljon kehuja mut taisi olla niin pelottavan näköinen (joko koira tai emäntä) ettei kukaan viittinyt kuin vieressä lirkutella et voi kun on ihana ja tuituitui :D

Seuraava postaus tuleekin jo huomenna jos vaikka päästäisiin treeneihin asti! Harjoituksissa mennään väliin jäännyt 200-300 metrinen jälki ja saman mittainen jälki loivalla kaarroksella. Saas nähdä kuinka kaartaa meidän vauhdilla :D