Kotkassa, kastraatio ja etsijäkoira treenejä

Blogi on viettänyt nyt kahden viikon hiljaiseloa joten aika taas katsastaa mitä me tässä välissä ollaan tehty.

Me saatiin siis puhelu tuossa joku aika sitten et tarvetta ois Kotkan suunnille koira- ja talovahdille kahdeksi kuukaudeksi (koirana n.8 kuinen sp narttu). Täällä Knummella kun istuskelee suurimmaks osaks neljän seinän sisällä ni ajatus ei tuntunut yhtään hullummalta joten lupauduin lähtemään sinne sit koirien ja pojan kans.

Alkuun Haades oli niin kaveria tuon nartun kanssa kun verkon läpi haistelivat ja koirat sit päästettiin aidan samalle puolelle. Haadekselle tuli päälle joku jahtimoodi päälle ja jahtasi aika rajulla meiningillä tätä narttua joten päätettiin ettei koirat keskenään sitten leiki. Mutta koska kaikki kiva kielletään niin keksivät sit omat leikit. Narttu läpsi tassulla tai nousi verkolle ja Haades näytteli hammasrivistöä ja komenteli tomeralla äänellä. Sitten juostiin aitausta ympäri. (Nartulla siis pihan keskellä viellä oma pienempi aitaus)
Hohto suurimmaksi osaksi vaan makoili vaikka olisi jälleen kerran saannut juosta minkä jaksaa.

Suurin uutinen varmaankin reissulta on Hohdon kiveskasvaimen poisto.
kun ripulista ei meinannut tulla loppua edes lääkkeillä varasin sille lääkäristä tarkastus ajan. Kumminkin ripuli päätti sitten edellisenä iltana hieman hellittää ja aamullakin oli aika kovalla jo ulosteet. Käytiin kumminkin näyttäytymässä ja saatiin varattua samalla leikkausaika 15.12.

Eli tiistaina käytiin sitten kastraatiossa ja kiveskasvaimen poistossa Anjalan eläinlääkäriasemalla. Aamulla ennen aikaa käytiin tiukat keskustelut Hohdon kans ettei varman kupsahda siihen pöydälle ja hengissä sieltä sen pois haen :D
Leikkaus oli sujunut hyvin mutta vaikeamman kautta. Lääkäri vaan koiraa hakiessa naurahteli et onneks ei oltu paikan päällä kun viillosta oli pitkin seiniä lentäny kaaressa mädät ja nesteet. Jonka takia pidempi antibioottikuuri. Kasvaimesta otetut palat lähtivät jatkotutkimuksiin että onko hyvän- vai pahanlaatuinen kasvain. Hohto oli sitä mieltä ettei aio lähteä mihinkään kun väsy ja saikin huoneen poikki sitä raahata kunnes jaksoi sen verta nousta ja kävellä et päästiin autolle :D
Kastraatio ja kasvaimen poisto 232e ja kun lähettivät viellä näytepalaset eteen päin niin hintaa tuli lisää 71e. Me ollaan tuolla useinkin käyty milloin mitäkin tekemäs ja kiva kun "tutut" lääkärit hoitavat näitä elukoita. Lisäksi Kotkassa on varmaan 200e halvemmat hinnat kun täällä pk-seudun lähellä. Mutta onni on veronpalautukset joilla pystyi tämänkin kustantamaan.

Toipuminen on lähtenyt hyvin käyntiin. Jo tiistaina oltiin hyppimäs sohvalle ja kauhee nälkä tuntu koiral olevan koko aika. Pissojakin teki jo illasta. Seuraavana päivänä käveli jo reippaammin ja ulosti ymym.
Haades on tötteröstä ihan ihmeissään ja vahtaa kumpaakin päätä tiiviimmin et mitä sulle veikka on tapahtunu :D

Käytiin me tekees parit jäljetkin Haadekselle. Onneks auto käytössä et pääs sieltä korvesta liikkumaan eikä kerkee niin pitkiä taukoja tulemaan. Ja jos etsijäkoirat ei kiinnosta niin saa hypätä yli, lopussa jonkun näköisiä pakkaskuvia ;)
Punainen = maalikoira
Sininen = Haades

Jälki 1 km kulmilla ja kaarteilla. Ensimmäinen harha luultavasti vanhaa hajua kun maalikoira oli useasti kävellyt jäljen vasemmalla puolella johon Haades sitten tietty halusi. Palautusta kulmalle josta sitten lähti hyvin oikeeseen suuntaan. Toisessa kohtaan tultiin joihinkin pippaloihin :D hirvee ryysis ihmisiä, käryttäviä autoja. Ja Haadeksella muutenkin on ollut jännät paikat aukiolla. Noh, hetken harhailtiin kunnes päästiin taas jäljelle. Isoin koukku tuli kun seuraaja ei huomannut et meidän olisi kuulunut kääntyä vasemmalle. Haades sinne osoitti mutta koska oli ns. Väärä reitti niin käytiin kieppasees pidemmän kautta. Hyvin kumminkin Haades itse haki takasin jäljen päälle ja löydettiin maalikoirakko.

Jälki 1 km, kulmilla ja kaarteilla.
Jäljellä ei muuta kuin oli menossa polkua eteen päin vaikka maalikoira oli kaartanut oikealle. Takaa sitten hihkaistiin et suostuiskohan koska koira kääntymään kun menny jo reippaasti ohi. Hieman sitten otti Haades vissiin nokkiinsa korjauksesta ja alko pelleilee jokases risteykses. Maalikoira kumminkin löytyi melko nopeaa.

Ja nyt niitä kuvia :) jotka tietenkin bloggeri heitti miten sattuu enkä jaksa tabletilla korjailla kuvien paikkoja.

Totisena

Hoitokoiralle juttelua

Huskypoika sairastaa

Ensimmäiseksi haluan kiittää kaikkia niitä ihania ihmisiä jotka tsemppauksia  ja jaksamisviestejä laittelivat facebookissa. Ihanaa et ihmiset elää myötätunnossa vaikka eivät minua saati koiria tunne eivätkä ole nähneet kuin netin syövereissä, KIITOS!

Eli siis kyse on Hohdosta.

Noin nelisen viikkoa sitten alkoi tulemaan milloin mitäkin oireita. Joinain päivinä se oksenteli valkoista vaahtoa, toisena päivänä taas kokonaiset ruoka-annokset sekä halusi jokaisella lenkillä mussuttaa heinää. Aina kun heinää oli saannut syödä tarpeeksi, olo näytti menevän ohi ja oli taas "normaali". Ajattelin kyseessä olevan vaan närästystä tms. enkä sen kummemmin asiaan kiinnittänyt huomiota.

Sitten alkoi menemään ripulille. Ei siis heti ollut vettä vaan uloste rupesi löystymään pikku hiljaa Alkuun tietty mietti et onko ruokaan tullut joitain muutoksia tai olisiko se syönnyt jotain sopimatonta (oli saannut mm. puristeluita). Ruoka kumminkin on pysynyt sisällöltään samana eikä Hohdolla ole ulkona tapana syödä mitään ilman lupaa. Kotihoidolla sitten yritin alkuun parantaa ripulia tehobacktilla sekä inupecktilla. Ei mitään vaikutusta ja uloste vaan löysty entistä enemmän päivien aikana. 

Koira apea ja väsynyt. Söi kumminkin ihan hyvin, oksentelu loppui mutta koira vaan laihtui ja oli. Lenkin jälkeen meni suoraan nukkumaan. Jaksoi kumminkin aina välillä leikkiä possulla mutta nekin leikki hetken olivat pari minuuttia ja sit ei enää kiinnostanut/jaksanut.

Pari päivää näytti jo vihreää valoa kunnes rupesi jälleen ulosteet tulemaan ihan vetenä ja Hohto rupesi kävelemään sekä seisomaan ihan kasassa. Kokeilin mahan seutua et aristaako. Ei reagoinnut. Hieman nivusia kohti, ei mitään mutta kun kokeili ihan kiveksien vierestä niin vinkaisi. Totta tosiaan toinen kiveksistä selkeästi turvonnut/isompi. 

Tietty ekaksi kiveskasvain tuli mieleen. Maanantaina käytiin sitten ellillä vahvistamassa asia. Kyllä täällä kiveskasvain on :'(

Leikattavaksi päästään vasta kun saadaan ripuli kuriin. Myös veriarvot olivat aivan sekaisin miten miltäkin osalta. Keskiviikkona saatiin haimasta puhtaat tulokset mutta koska ripuli ei ole helpottanut saatiin pari viikkoa lisää antibioottia sekä suolistokipulääkettä. Ruuaksi jauhelihaa, riisiä ja raejuustoa sekä vitamiini geeliä. 

Yleisvoinniltaan hieman reippaampi mutta edelleen apea sekä kipeän oloinen sekä ruoka tulee ripulina ulos. 

Hieman hermostuttaa odotella et rupevatko nuo lääkkeet vaikuttamaan ollenkaan ja selviääkö koira leikkauspöydälle asti mutta päivä kerrallaan ja mahdollisimman positiivisin mielin eteen päin. Viikon, kahden päästä käytävä ottattamassa uudestaan verikokeet ja katsottava onko ne parantuneet ollenkaan.

                           ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Harrastuksiin.

Haadeksen kanssa on kikkarointi eli vetäminen hieman jäännyt tauolle. Siskon sohvan takia (=Kotkan reissu, edellinen postaus) omat polvet ovat täysin rikki edelleen ja rappusissa sekä ylämäissä tulee sellaiset tuskat etten oo viittinyt edes kokeilla kuinka kestävät kikkarilla tasapainoittelun -.-
Ei siinä, tuntuu et tuo koira käyttäytyy paaaaljon paremmin kun on saannut vähemmän liikuntaa :D

Mutta käytiin me tiistaina harrastelemas etsijäkoirailua tuossa pusikon toisella puolella. Tuli kyllä tarpeeseen ja sai pariksi tunniksi muutakin mietittävää.

Oon kyllä ihan super yllättynyt tuon rakkimuksen käytöksest noissa treeneissä. Se kun normisti hihna lenkeillä vetää ja pomppii jos vastaan tulee koiria mutta kun odoteltiin muiden suorituksia parkkipaikalla niin Haades keskitty vain ja ainoastaan nameihin silloin kun ohi sattui koira kävelemään. Otettiin sit häiriöllä seuruuta, eteen tuloa ja (hihnalla) paikkaa kauempana.
Eikä se oo moksiskaan treeniseuralaisista. Kattoo vaan et jaaha tollasta sakkia tänään ja oli et naminaminami.

Olin pyytänyt meille vanhennettua (reilu 30 min) jälkeä ja kun meidän jälkeä lähdettiin vanhentamaan niin tehtiin maalikoira jälki etsintä valmiille koiralle. Haades innoissaan taas maalissa odotellen etsi nappuja mättäältä. Kunnon ruokaeläin :D

"Tuleeks sielt joku?"

Mutta meidän jäli oli tälläinen. Eli jäljen pituus 650-700 m, taajamassa (asfaltti pohja) vanhennettu reilu 30 min, sisältäen kulmia ja kaarteita.
Punainen =maalikoiran kulku
Sininen = Haadeksen kulku

Otettiin ensimmäistä kertaa haju esineestä joka oli maalikoiran panta. Alkuun hieman hämmästeli ja vaan pörräs ympärillä sekä kävi katsastaas seuraajat. Annoin uudestaan hajua ja sit lähti jäljelle niin lujaa et ihan kuin olisivat vasta kävelleet siinnä.
Ensimmäinen kulma käytiin tarkistamassa oikealle ja pakko oli käydä tervehtimäs kahta miestä jotka siinä kulmassa seisoivat. Pikkusuoralla halusi mennä taloille mutta jatkoi aika hyvin matkaa. Loppu matkan vaan veti hrjaa vauhtia eikä edes yrittänyt eksyä pihoille joita oli oikealla reunalla. Viimeisellä suoralla heti kulman jälkeen Haades päätti repästä kunnon vauhdit ja ajattelin et lukko pettää liinasta. (Siinä kun on sellainen pikku koirille tehty pistoolilukko)
Haki kumminkin ennen maalia sijaistoimintoja ja rupesi ruusunmarjoja ettimään puskaasta. Taas kun uskallus riitti niin oli menossa ihan maalikoiraan päin jos en ois pysäyttäny. Jähmetty, käänty katsomaan ja voi sitä riemua kun tajus et nyt saa extra hyvää joka olikin tällä kertaa HHC:n kalkkuna-riisi makkaraa! 

On se kyllä niin mahtavaa katsoa siellä liinan toisessa päässä kuinka innoissaan koira on tästä(kin) harrastuksesta! Sille kun tulee työmoodi päälle niin se ei muuhun keskitykkään kuin ainoastaan ja vain siihen tekemiseen :) 

(Kuinka moni muuten katsoo tuota kuvaa saati on kiinnostunut näistä etsijäkoira höpinöistä? 
Saako jälkien kulusta selvää vai onko liian hankalasti selitetty?)

                                           ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~