Kickbike treeniä

Pääsiäinen sujui rattoisasti. Muuten aivan normaalisti kuin tylsääkin tylsempi arkemme mutta lauantaina käytiin Kotkassa perheeni luona ja entisellä työnantajalla kahvilla.
Haades sijoitettiin päiväksi vanhempieni pihalla olevaan ulkotarhaan johon viskasin sitten tekemiseksi putkiluun. (jota se ei kumminkaan syönyt vaan hautaisi sen lumeen ja sai sen jälkeen juoksuhepuleita pitkin tarhaa)
Sisälle sitä ei voinnut viedä kun siellä oli jo Lahdesta tulleen siskon koira,seropi Dingo.
Dingo ja Haades ovat jopa asuneet yhdessä saman katon alla silloin pari vuotta sitten mutta epäilin ettei enää Haades muista kaveriaan ja kun lähes saman ikäisiä niin en ottanut riskiä et tappelu tulisi.
Olihan ne sitten käynneet Dingoa aidalla näyttämässä ja Haades siinä oli ärähtänyt jotta mene h*lvettiin siitä, tänne et ainakaan tule!
Lenkillä käytiin sitten siskon ja Dingon kanssa eikä Haadeksella ollut mitään kiinnostusta Dingoa kohtaan. Ei hyökkäillyt tai vilkuillut Dingoon päin ja käveli kuin kaveri konsanaan melkein vierekkäin.
Kummallinen elukka.

Sunnuntaina sitten älynväläyksenä ajattelin käydä treenailemassa koiraa kickbiken kanssa. Aamulla oli pilvistä ja kylmä tuuli joten erittäin hyvä vetokeli. Annoin koiralle juoton ja odottelin tuntien kulumista.
Kun sitten tuli aika lähteä niin ulkona paistoi aurinko kirkkaalta taivalta ja oli melko lämmin. Tai no toppavaatteet olivat aivan liikaa mutta laiska kun olen niin mentiin niillä.
Kaikki ihmiset ja koiranulkoiluttajat tietty samaan aikaan ulkoilemassa ja koko aika melkein joitain ohituksia joten joutui pysähtelemään vähän väliä. Haades kyllä ihmiset osasi joten kuten ohittaa mutta muut koirat...
Pyörä tuntui alla jotenkin hassulta ja puolessa välissä matkaa koklasin niin renkaat ihan tyhjät. Jes, ei muuta kuin takaisin kotia kohti.
Matkaa ei tullut kuin reilu kolme kilsaa mutta oikeastaan ihan hyvä koska edellisestä treenistä on jo jokunen aika.

Maanantaina käytiin sitten pelloilla kun aurinkokin viitsi jo heti aamusta näyttäytyä. Kumminkin kotiin tullessa ja kuvia läpi käydessä tuli taas fiilis et ihan turha reissu. Linssi täynnä p*skaa ja kuvatkin sen näköisiä mutta julkaistaan nyt.
Haadeksel oli ainakin kivaa hukutella palloa ojiin, hiirien perässä pomppia ja koitti taas pelastaa jotain keppiä joen keskeltä. Tällä kertaa kumminkin osasi olla hieman varovaisempi ja pysyi kuivin nassuin :D
Ja kuten kuvista voi varmasti havaita, täällä ei ole enää lunta missään. Tai peltojen varjopaikoissa on kyllä mutta ei sielläkään kuin pienet pläntit.
Eilen Haades jahtasi jo yöperhosta iltalenkillä ja pari viikkoa sitten näkyi mulle ensimmäinen kevään sitruunaperhonen.

Pallohulluuden näkee ilmeestä

(Keppi hukkumas, kuinka sen pelastan)

Kyllä silloin seisotaan tomerana kun ei ois tarvis

Luoksetuloa ja vierestä ohi

Sivuston päivittelyä

Blogin nimi vaihtui WayToRuniksi ja myös instagram tili vaihtui @_haadeshusky_:ksi.

Ps.Voi olla että syksyä kohden vaihdellaan viellä nimeä blogille jos hyvin käy mutta mennään nyt näillä ainakin tämä kevät ;) 

Epäonnistumisia osa 54380

Mistäköhän taas aloittaisi,huoh.

Jos pääsisin edes päiväksi näkemään Haadeksen mieleen ja näkemään sen silmin mitä sen ajatuksissa liikkuu niin tietäisi miksi se tekee mitäkin.
Yhdessä ongelmassa kun pääsee eteen päin niin uusia ilmestyy tilalle ja taas ollaan lähtökuopassa varsinkin kun tunnutaan ottavan yks askel eteen, kaks askelta taakse päin jne.
Vaikka varsinaisia ongelmia meillä on "vaan" neljä niin tuntuu että niitä olisi satoja tai miljoonia. Tässä postauksessa niitä on nyt lueteltu kolme. Ohitukset, vetäminen hihnassa ja etsijäkoiratreenit.

Ohitukset.
Ollaan välillä useampi päivä menty niin nätisti lähes kaikkien ohi .(=koirien jotka ohittavat meidätkin rauhassa) Jotkut menee ilman ja jotkut namin kanssa imuttamalla. Saa kumminkin jokaisesta hyvästä ohituksesta palkan, oli se kumpi edellisistä tahansa.
Sit on päiviä jolloin mulla on hirtossa kahdella jalalla pomppiva husky jolle namit ovat yks hailee, käskyjä se ei kuuntele ja näkee vaan punaista.
En osaa oikein näitä perseilu lenkkejä yhdistää mihinkään ja tietty sitä miettii et miksi ja mitä me taas tehtiin väärin tai eritavalla kun aikaisemmissa, hyvin sujuneissa ohituksissa. Turhauttaahan se kun jo kerennyt ajattelemaan pari päivää et vihdoinkin se osaa alkaa mennä nätisti muiden koirien ohi ja sit alkaa uudestaan koko rumpa alusta.

(Jos nyt jotain plussaa kumminkin niin etsijäkoiratreeneissä huomasin positiivista käyttäytymistä. Se haki hyvin kontaktia vaikka vieressä olikin toinen koira. Sekä käveli nätisti, hyökkäilemättä päin tai koko aika kyttäämällä treenikaverin vierellä. Oli siinä kävelytien verran väliä enimmäkseen mutta välillä käveltiin peräkanaa niin et oltiin takana ja välillä edessä ja kyseessä oli vanhempi narttu.)
Edes jotain positiivista tähän postaukseen :D

Vetäminen hihnassa jatkuu sekin.
Tosin nyt ollaan useampana iltana käyty pidempää lenkkiä vetovyöllä ja valjailla jolloin koira saa vetää mitä jaksaa ja ollaan otettu juoksupyrähdyksiä jotta saadaan taas alkeet canicrossille. Omat jalat tosin kipuilevat jo reippaasta kävelystäkin mutta pikku ongelmia jotka toivottavasti katoavat kun liikunta lisääntyy.
Lenkit päästään näillä varusteilla helpommin eikä tarvi koko aikaa keskittyä siihen repeääkö käsi sijoiltaan vai ei. Myös itselle paljon vapauttavampaa kävellä ilman hihnaa kädessä ja keskittyä muuhun.
Mutta hihna+panta-yhdistelmä on kyllä käytössä silloin kun tarvii mennä johonkin missä koiran tulee olla hallinnassa paremmin.

Ollaan tehty myös "rentoja" peltolenkkejä pitkällä liinalla ja pallon kanssa. Pellot tosin alkavat olemaan jo kohta niin sulia et ilman mutaisia kenkiä sieltä ei pois pääse.
Haades tykkää etsiä sekä hakea palloa ja nameja pitkin peltoja ja utelias kun on niin peltojen välinen joki räsähtävine jäälauttoineen on huskyn mielestä kiinnostava. Vaikka kesäisin jo pelkkä kahlauskin on sille aivan kamalaa niin onhan se pakko koetella omia rajojaan ja lähes aina se onkin sukellellut tahtomattaan.
Eikä se aivoton edes huomannut minkä päällä seisoi kunnes se sortui alta....

Ja takas niihin ongelmiin.
Parit edelliset etsijäkoiratreenit ovat menneet ihan päin honkia. Näitähän käy läpi uudestaan ja uudestaan mielessä että miksi se teki noin ja noin ja missä itse voisin seuraavissa treeneissä vaikuttaa
Edellisten maalikoirien takia ajattelin iän, luonteen ja sukupuolen (vanha narttu, samanikäinen, vahva uros) vaikuttavan Haadeksen käyttäytymiseen mutta taisinkin olla väärässä.

22.3-16 etsijäkoiratreenit
Maaliin meille lähti 8-vuotias, lempeä staffi narttu.
Jäljeksi laitettiin toiveiden mukainen listajäljistä tuore taajama joka meni viime kokeilulla rallatellen läpi. Eipä vaan mennyt tällä kertaa...
Maalikoira
Haades

Sen enempää tätä käy läpi mutta jokaisessa piikissä käytiin pyörähtämässä. Joissain käytiin vaan nopee tarkastamassa ja joissain viivyttiin tovi. Pari kertaa taisin joutua korjaamaankin aika voimakkaasti kun oli repimäs aivan väärään suuntaan. Vauhtia oli kuin oltaisiin vetotreenissä oltu (tosin vetotreenimaastoissa liikuttiin) eikä ilmaisukaan mikään pro tai edes hyvä ollut. Huomasi maalikoiran (tai oikeastaan meinasi juosta päin), kääntyi katsomaan minuun päin, tuijotti uudeestaan maalikoiraa ja rupesi hitaasti lähestymään minua kunnes huomas et kaivoin palkan taskusta jolloin salamana luokse.

Viellä kokeillaan kerran mukavalla maalilla ja helpolla jäljellä et onnistuuko ja tehdään tarvittaessa nopeita ja tarkkoja palautuksia takaisin jäljelle. Ei anneta lainkaan lähteä kiertämään ja jos tämä ei auta tai näyttää siltä ettei Haades tykästy ideaan niin sit varmaan taukoillaan x-aika etsijäkoiratreeneistä. Joku sanoi et voi kevät sekoittaa pojan pään. Jos näin on niin sit me taukoillaan koko kevät :D

Tälläinen avautuminen tällä kertaa.

Hyvää kevään alkua lukijoille!

Se on liian innokas!

Treeneissä kuultua : Se on aivan liian innokas ja vauhdikas.

Toisessa harrastuksessa se on just sitä mitä haetaan ja toisessa se voi haitata suoritusta. Toisessa kehutaan menemisestä ja innostuksesta, toisessa sitten pitäisi löytää se rauhallinen ja hitaampi eteneminen.
Koska kyse on kumminkin Haadeksesta, rauhassa on sille tuntematon käsite.
Kaikki on sille vaan niin kivaa!!

Haades ottaa lähes jokaisen tekemisen tosissaan.
Se innostuu ihan yli äyräiden jos vetolenkeille on lähdössä mukaan kavereita. Alkaa jodlaus ja huuto eikä pysy ikinä ne neljä tassua maassa vaan koitetaan tehdä ennätystä korkeushypyssä. Huuto ei lopu vaikka kuinka karjuisi takana "hiljaa" tai "turpa tukkoon prkl" vaan kun liikkeelle päästään niin kuuluu vain tassujen rummutus ja kelkan/pyörän rohina.
Yksin ollessaan perse pysyy jotakuinkin maassa ja on hiljaista. Se kattelee mun touhuja paikka-käskyn alaisena ja odottelee käskyä milloin liikutaan. "Mennään" ja koira sinkoaa matkaan niin et on välillä hankala koittaa pysyä itse kyydissä koska koira on hetki sitten näyttänyt tyynen rauhalliselta eikä liikkeelle lähtö ole täysin varmaa.
Se on innostunut vetäjä joka vetää yksinkin hyvin, kohtalaisella nopeudella mutta jänikset saavat sen vetämään sata lasissa vaikka maapallon ympäri koska onhan ne kiinni saatava.
Ja kaikki tämä on mun mielestä täysin sallittavaa. Tästä se tykkää ja tykkää tehdä, vaikka omat korvat joutuvat koetukselle äänen avauksessa ja koiran suurimmat energiat kerkee purkautumaan jo ennen liikkeelle lähtöä.

Etsijäkoirana Haades haluaa vaan löytää kohteen. Se innostuu aina kun huomaa et laitan sille liinan kiinni, se innostuu enemmän kun mulle ojennetaan etsittävän hajuja, se varastaa hajun välistä ja on jo menossa. Koita siinä sit saada koira aloilleen hetkeks kun sillä on jo hajut nenässä ja suunta mihin lähteä.
Se ei vauhdista hirveästi välitä jäljestäessään ja onnistuukin innostuksissaan ohittamaan kulman jos toisenkin. Ihan vaan koska vauhtia oli kulmaan liikaa eikä se kerkee edes ajattelemaan mihin se jälki kääntyi. Vasta kun hajut ovat nenästä hetken päästä hävinneet niin sit ihmetellään et osasko se maalikoira lentää ja taidetaan olla hukassa.
Voishan tota menoa himmata mut mitä enemmän jarruttelee sitä suurempi hinku koiralla on vetää ja loppujen lopuks se alkaa vaan vilkuilee enemmän taakseen et mikä siel nyt mättää, mennään jo!
Lisäksi vauhdin hiljentäminen vaikuttaa entistä enemmän Haadeksen työskentely intoon ja alkaa olemaan liiassa jarrutuksessa jopa epävarma et mitä täs nyt oikein pitäis tehdä.
Mulla on helppoa roikkua liinassa kiinni ja antaa koiran viedä mut seuraajat jää aika nopeaa jälkeen, menee kuulemma llenkistä kun yrittää pysyä perässä :D

15.3-16 etsijäkoiratreenit
7 kilometriä taas reippailua alkuun Haadeksen kanssa.
Päästiin sitten heti alussa maalikoirailemaan josta Haades ei ollut yhtään innoissaan. "-Miks ihmeessä johonkin vaan kyykkimään kun voitais tehdä töitä?!"

Maalikoirailun jälkeen lähdettiin sitten tekemään omaa jälkeämme. Koska kaikki tietää et Haadeksella on aina vauhti päällä niin ollaan jälkitoiveista saatu nyt useaan otteeseen kulmia sisältävä jälki siinä toivossa et Haades ottais vähän rauhallisemmin :D
Maalikoira 
Haades

Tämäkin jälki meni taas ihan omiaan tällä kertaa koiran toimesta. (kts. edelliset treenit)
Heti ensimmäisestä käännöksestä väärään suuntaan. Haades kumminkin esitti olevansa jäljellä koska veti vaan eteen päin, välillä vilkuillen olan yli et kyylä ne pöllöt halpaan meni.
Jatkettiin sitten matkaa aivan niin pitkälle kuin tietä riitti ja saavuttiin T-risteykseen. Haades haistoi vasemmalle mutta halusi mennä oikealle parkkipaikka-alueelle johon jäi sitten vaan pyörimään, ihmettelemään ja syömään ruusunmarjoja puskasta. Siinä sitten joku aika ihmeteltiin ja pakko oli antaa alkuhajua uudestaan jos lähtisi etenemään.
Ja sen jälkeen lähtikin. Seuraavasta oli maalikoira kääntynyt meidän suunnasta katsottuna oikealle johon Haades vilkaisi mutta lähti kumminkin takajälkeä vasemmalle. Pieni korjaus eli pysäytin ja Haades tajusi menevänsä väärään suuntaan jälkeä.
Sivupolulla yritti ilmaista mutta käskettiin jatkaa matkaa. Seuraavassa risteyksessä oli lähdössä vasemmalle eli taas väärään suuntaan. (Toki olisi pystynyt taas kiertämään maalille mutta...) Selkeesti taas tiesi mihin suuntaan olisi kuulunut lähteä mutta taas vitkasteli eikä meinannut millään edetä.
Sit oltiin seuraavaks menos sivupolulle ja pidettiin kanin papanoista lounastauko. Kun viellä viimiselle suoralle sen sai niin lähti kiihdyttämään kohti maalikoiraa mutta tällä kertaa tajusi itse stopata ja juosta luokse hakemaan palkkaa.

Maalikoirana toimi vahva uros jota Haades ei vaan selkeesti halunnut hakea. Se useaan otteeseen jäljellä vilkuili taakse kuin kysyäkseen "-onks oikeesti ihan pakko?"
Keksi kaiken maailman turhia sijaistoimintoja ja yritti kovasti vältellä maaliin menoa.
Ensimmäinen kerta se tämäkin ja itsellekin mielenkiintoista nähdä tuollaista reaktiota kun luulin ettei tohon pölhöön maalikoirat vaikuta.  Mielenkiintoista miten maalikoiran tunnetila voi vaikuttaa omaan koiraan ja miettiä miks se tekee nyt noin ja noin :)

Viellä otettiin 7 kilometrin loppulämmitelyt kotiin ja koira menikin suoraan nukkumaan. Edes väliin jäännyt iltaruoka ei kummitellut koiran mielessä ;)

Mutta loppukevennyksenä : Kohta pääsee jo kikkaroimaan. Jäätä ei ole enää kuin pieniä pätkiä vakioreitillä. Jeee!! Pääsee aloittelemaan sulan maan ajoja.
Ainiin ja pitkästä aikaa katselin meille mätsäreitä. Ensimmäiset olisivat 10.4. Saas nähdä kuinka koira käyttäytyy kun mätsärit ovat hallissa ja joutuu ahtaalle muiden koirien kanssa.

Keväistä

Ei oikein voi ikinä tietää kuka tykkää mistäkin. Välillä on postaukset tylsiä samankaltaisia ja kuvattomia. Välillä taas postauksessa on liian monta samanlaista kuvaa. Tämä on noista jälkimmäinen koska käytiin Haadeksen kanssa laahustamassa pelloilla, tietty kamera mukana.

Valitettavasti kuvat joutuvat nyt olemaan keskitettynä pötkönä kun pienemmässä koossa heittää ne pitkin sivuja joka aika karseen näköinen asetelma ja sekalainen. 

Mitä husky ilmeilleen mahtaa?

Haades 4 v 1 kk. Ja voi olla hankalaa yhden koiran seisotus ja kuvan otto.

Esittelyssä zero dc shortit edestä päin ;)

On se välil aika äijä ❤

Hullukoirakohtaus

Sushukkanen

 

Pari lisäkuvaa TÄÄLLÄ!

Ja loppuun viellä minä&Haades. (Haades ihmettelee ajastimen loppumisääntä pää kallellaan)

Ei se mennytkään niin kuin elokuvissa

Kysy tai linkkaa! Käykäähän laittelemas kysymyksiä ja linkkailkaa blogianne. Top5 mielenkiintoisinta arvostellaan :)

Tämä postaus on avautuminen eilisistä treeneistä! Vika ei kumminkaan ollut koiran.

7.3-16 Etsijäkoiratreenit
Alkuun meidän piti matkata Juvanmalmille alkeiskurssin kavereiden kanssa treenailemaan. Kumminkin aikataulu ei mee aina ihan yhteen kun pitää odotella et saa muksulle vahdin ja matkat kestävät jo itsessään jonkun aikaa, melkein jopa parikin tuntia. (Juna+bussi yhdistelmä)
Niimpä ilmoitin meidät tuohon viereisiin treeneihin johon kerkeäminen oli varmempaa ja oltiinhan me jo puoli tuntia sielläkin aikaisemmin :D

ennen treenejä kerkee poseerata hieman 

Treenit alkoivat Haadeksen jäljellä.
Tällä kertaa saatiin paljon kulmia sisältävä jälki joka oli oikeastaan aika hyvä Haadekselle joka normaalisti paahtaa jäljen läpi sen enempää ajattelematta.
Maalikoira
Haades

(Mainittakoon alkuun et maalikoirakko oli meidän karttaan merkitty ylimmän pallon kohdalle mutta omassa kartassaan heidän paikka oli tähden kohdalla)

Alku alkoi hyvin. Haades lähti innokkaasti jäljelle ja korjasi ekan piikin itse hyvin. Jo parin kymmenen metrin jälkeen ilmaisi parikin kertaa erittäin selkeästi. Naureskelin et et kait sie nyt viellä voi ilmaista ja seuraaja oli samaa mieltä.
Tämän jälkeen kaikki meni aika läskiks. Kartan lukutaito on aika oleellinen osaaminen tässä lajissa ja niin vaan me eksyttiin reitiltä. Haades teki aika nopeasti selväksi et hei, nyt ei olla hajun päällä. Se sai hepuleita ja jäi aika ajoin vaan tuijottamaan et mitäs tää meinaa. Seuraaja oli sitä mieltä että pystyy kyllä ittensä korjaamaan jäljelle seuraavasta risteyksestä.
Sit me oltiin ns.jäljellä ja jatkettiin hetki matkaa kunnes seuraaja sanoi et taidetaan olla hieman eksyksis. Haadeshan oli tätä jo selkeästi yrittänyt monet kerrat kertoa pysähdellen ja jääden tuijottamaan. Palailtiin siis takaisin päin ja oltiin tulossa maalille väärästä suunnasta.
Ylimmällä pallolla Haades sitten ilmaisi taas selkeästi tulemalla luokse. Maalikoirakon paikka oli meidän karttaan merkitty juuri sille paikalle missä seisottiin mutta eipä ketään näkynyt. Ei muuta kuin soittoa maalikoirakolle ja saatiin uudet ohjeet heidän olinpaikalleen ja maalissa oli Haades taas menossa ihan iholle asti jos en ois jarruttanut. Mitä sitä nyt viittäsataa kertaa ilmaisemaan kun ei kumminkaan uskota.

Maalikoirana toimi vanhus narttu jonka kuulemma kaikki kiertää yleensä etsinnässä kaukaa joten lenkki (ilman tuota väärää suuntaa) käy järkeen. Ja kun nyt karttaa katsoo niin käy myös järkeen jopa nuo ensimmäiset ilmaisut.
Etsijävalmiit koirakot voivat kuulemma ilmaista kohteen jo parinkin kilometrin päästä mutta näin alkeiskurssilaisina koiran tulee ilmaista lähempänä mieluiten niin et kohde on näkyvissä tai edes lähellä.

Hieman harmittaa kun muutamassa aikaisemmassa treenissä ollaan saatu vahvat ilmaisut jo esille ja nyt huomasi selkeesti Haadeksen innon kadonneen heti kun ei sitä palkkaa tullutkaan ensimmäisistä ilmaisuista ja tietty entistä enemmän huskyn pää oli pyörällä kun tsemppasi sitä etenemään vaikka ei oltu edes oikealla suunnalla -.- pitää alkaa keskittymään enemmän noihin Haadeksen merkkeihin ja luottaa vaan entistä enemmän koiraan ja sen nenään.

Noh, ei aina voi onnistua ei edes joka kerta. Joten kuono kohti uusia treenejä ja parempia jälkiä :)

Jos mä oisin sä?

Vai miten se Keekin biisi nyt menikään :D
Mutta saatiin haaste Suden Huudon blogilta jossa pitäsi mennä koiran mieleen ja kirjoittaa sen ajatukset tänne blogiin.

Postausta oli mielenkiintoista toteuttaa koska mulla ei normaalisti oo mielikuvitusta ja Haadeskin tuntuu aina vaan ajattelevan ruokaa ja riekkumista.

Minä: aij kello näyttää jo yli yhdeksää, pitäis vissiin nousta ja lähteä käyttää koira
Haades:*nostaa päätä, haukottelee ja jatkaa unia* ehkei me kumminkaan ihan viellä?

*Jotta viittii ihmisten ilmoille niin vaatteet päälle ja hiukset ponnarille*

Minä: nonni ala tulla sielt, mennää käymään
Haades: jee, ulos, kivaaaaa, wouwouwou, mennää mennää, ovi auki, jippii, ulos,  mennää jo!

Minä: Viittiitkö mennä sinne kakalle et päästäis joskus takasin sisällekin ja aamupalalle?
Haades: Mutta kun tiedän et sulla on namia taskussa ja kävelen tässä nätisti vierellä näin, kato nyt! Mitää en oo viel saannu palkkioks enkä liiku mihinkää muualle ennen  kuin sen namin oon saannu

*pari tuntia aamu lenkin jälkeen*

Haades: jippii ruokaaaaa! Mitäs oot laittan? Tuoksuu ihan hyvälle mut..... TÄÄHÄN ON HUKUTETTU?!!
*koira pörrää kupin ympärillä*
Minä: Haades syö nyt tai annetaan Hohdolle!
Haades: No ei muuten varmana anneta (vilkuilee ympärilleen) mut kuka kumma hukuttaa ruuan? Noh ehkä mie nyt uhraudun pelastamaan. Miten mie noi läskit tuolta kupin pohjalta saan?
HYIYÖK! sit tääl on viellä jotain inhottavaa ruskeaa ja pahan makuista seas=nappuloita.

* ruuasta nappulat jätetty kupin pohjalle jotka nostettiin jääkaappiin odottamaan iltaa*
*kaksi tuntia myöhemmin*

Minä: Nonii kamera, vesipullo ja -kuppi, kännykkä....
Haades: jeee mitä kivaa, minne mennää, mitä tehää.....
Minä: kaikki taitaa olla mukana. Nonni Haades tähän!
Haades: eiiii, valjaat! (Luimistelee ja yrittää hieman karkuun mut antaa kumminkin pukea valjaat päälle)

*päästiin kuin päästiinkin pelloille asti*

Minä: Haades,paikka! PAIKKA NYT!
Haades: Ihan nätisti tässä istun mitä sie oikeen mesoot?
Mitä mie pyllylleni voin jos se on karkaamas liikkkeelle?
Joojoo ihan paikalla olen, mentäiskö jo?!
Minä: *huokaus*no mennään

Matkalla tuli vastaan pulkkailijoita, hiihtelijöitä, toisia koiria mutta tarina menis liian pitkäks jos alkaisin niistä kirjoittamaan.

Minä: otetaampa pari kamera kuvaa, pysy nyt ees sekuntti paikoillas!
Haades: täysin mahdotonta toteuttaa, mut jos antaisit nyt heti sen namin niin ei tulis seuraamuksia......

Tunnelmaa :D

*Haades ei oo hetkeäkään paikoillaan joten matka jatkuuu*

*kotiin päästyä Haades painuu suoraan pehkuihin. Illalla viellä syötiin kaikki mahdoliset soossit ja nappulat kupista,nautittiin sohvalla rapsutuksista ja käytiin iltalenkki*

On siis kevät

Ja senhän huomaa siitä kun
-koira sinkoilee hihnassa kaikkiin mahdollisiin kusiläikkiin niitä nuoleskelemaan ja haistelemaan, vetäen hihnassa jälkiä kuin höyryjuna
sekä
-harjatessa koiraa se räjähtää käsiin. Se joka keväinen, ihana karvanlähtö joka tuntuu nyt olevan todella runsas tuollaisesta sliipatusta mallista. Ehkä Haades päätti et kun joutuu olemaan yksin karvanlähtönsä kanssa niin kämppä on aivan liian siistissä kunnossa joten pökköä pesään ja enemmän irtoavaa karvaa lattioille!

En kesää taaskaan hirveesti odottele, se kun ei oo kuulu mun suosikki vuodenaikoihin. Kaikki se lämpö ja ötökät. Hyiyök!!

Koirapuiston yllätys viime kesältä

Mutta jostain kumman syystä alkoi jalat taas viemään ja kovasti odottelen teiden sulamista jotta päästäisiin aloittelemaan uudestaan canicrossausta. Tuolla on paikka paikoin niin liukasta ettei ihan viellä viitti juoksemaan lähteä ton vauhtihirmun kans joten ollaan otettu nyt lämmittelyyn pidempiä iltalenkkejä jotta omatkin jalat tottuu taas jarrutteluihin ja saa muutenkin kuntoa itelleenkin nostettua.
Lupasin jonkun aikaa sitten itselleni etten tilaisi hetkeen koiralle mitään ylimääräistä . Tajusin kumminkin että mulla ei ole kuin vetovaljaat ja kahdet ns.jälkivaljaat.
GMN lyhytvaljaista (Hohdon veli mallina) jotka joskus mittatilauksella tilannut niin koira on kasvanut "ulos" mitoista ja Hurtta Active-valjaat etsijäkoiratreeneihin. Vetovaljaitakin crossaukseen käyttänyt mutta koira ottaa niissä helposti 5-vaihteen päälle ja oppinut et niissä saa ja pitää vetää niin lujaa kuin pystyy niin hankala saada esimerkiksi alamäissä jarruteltua saati et itse pysyis koiran vauhdissa pystyssä :D Niin päätin sitten että pitäähän sitä olla erikseen viellä juoksu-/lenkkivaljaat jos on vetovyössä kiinni ettei rasita niskaansa pannalla. Joten tilaukseen lähti camon väriset Zero Shortit jotka kotiutuivat tänään :)
(edustava malli on ainakin)

1.3-16
Juuri kun mulla oli ajatuksena käydä pelloilla käppäilees päivälenkkiä niin Siljalta tuli viestiä jos käytäis kokeilemas pelloilla uria. Pelloille meiltä on tästä matkaa noin 500 metriä joten sparkkia ei paljoo tarvi kanniskella ja talojen pihoilla hyvin lunta niin pääs taluttamalla suurimmaks osaks paikan päälle.
Hieman ahtaasti sai taas kikkarilla mennä kävelypolkuja pitkin mutta saatiin me 3 kilsan pätkä vedettyä. Hiihtäjiä tuli ja meni sekä yks koiraohitus joka tosin oli hieman kauempana. Haadesta sit usutin tyttöjen perään (ota kii,ota kii) ja jätti oikein hienosti ohitettavan koiran huomioimatta. Tulipahan kokeiltua uusia reittejä ja tässä joku päivä vois käydä uudestaan vetelees siksakkia :)
Yritin myös avomaalla suuntia lenkin lopuksi. Ensimmäiseksi olisi ollut vasen pellolle päin ilman uraa, mutta Haades oli sitä mieltä et mikä ihmeen vasen kun oikealle menee polku. Tovin siinä karjuin Haadekselle vasenta mutta apina ei vaan tajunnut ja nyki oikealle. Silja päästi sitten Jenin ja Kinan juoksemaan vapaina ja Haades pinkas niiden perään ja kun sai Jenin kiinni niin pakkohan sitä oli vähän kurmuttaa. Voi Jeni raukkaa.
Alkaa vissiin harjottelee noita suuntia avoimilla, urattomilla alueilla jos saatais niitä suuntia hieman vahvemmiks ja varmemmiks. Myös seis ja paikka ois kiva saada tuon kaaliin.
Videota yritettiin kummatkin ottaa mutta ylläripylläri kummaltakin akut loppu :D sain kumminkin alusta 10 min josta pätkitty alun sähellykset, ojan ylitys ja sillan ylitys pois

Mistä ihmiset muuten kaivatte noita kivoja taustamusiikkeja videoihin? Saan vaan päänsärkyä ja harmaita hiuksia niitä etsiessä ja nytkin laitoin vaan jonkun sovelluksen oman biisin taustalle kun mitää muutakaan löytänyt :D

2.3-16 Etsijäkoiratreenit
7 km alkulämmittelyt lenkin muodossa Masalaan.
Oltiin melko ajoissa jälleen ja Haades käytti vapaan ajan lumihangessa riekkumiseen ja namien napsimiseen.
Saatiin onneks ekoina meille jälki niin ei tarvinnut koiran sen enempää odotella kun tuntu kierroksilla jo muutenkin käyvän. Ja ne kyllä näkyivät sitten jäljelläkin :D
Tällä kertaa listajäljistä suoritettiin tuore taaja jälki
Maalikoira
Haades

Haades otti vähän turhankin innokkaasti alkuhajun tunkemalla koko kuonon hajupussiin ja nuuskuttelemalla useamman kerran. Lähti ilma vainulla alkumatkan. Ensimmäisessä piikissä keksi jotain muuta kivaa ojasta (oisko rusakko tai muu ötökkä mennyt) jatkoi kumminkin käskystä matkaan. Reitille osui ritiläportaat joita Haades hieman varoi ja siirtyi portaiden puolesta välistä kävelemään pyörärampille joka olikin hieman liukas ja näytti kuin koira olisi laskenut mäkeä sitä ales :'D portaiden jälkeen kääntyi vasemmalle ja hukkasi jäljen. Seuraaja käski katsoa mitä tekee kun huomaa ettei jälki sinne päin mennyt ja kun oli edennyt hukkaan noin 10 metriä niin tuli aivan kamala PANIIKKI! Haades rupesi vetämään rallia pitkin pientareita, söi lunta ja hyppi pomppi puolelta toiselle. 
Tuli pienen hepulin jälkee luokse ja annoin uudestaan hajua. Hienosti palautti ittensä jäljelle ilman apuja. Parissa piikissä kävi tarkistamassa oikean suunnan ja pinkaisi vauhdilla takaisin ittensä jäljelle. Sinisessä pallossa yritti ilmaista ekan kerran ilman näköyhteyttä maaliin. En kerennyt palkkaa esille kaivamaan kun seuraaja sanoi et ilmaisee ja Haades päätti omatoimisesti mennä viellä lähemmäs. Menikin käymään liinan päässä ja tuli taas pikana luokse. Edelleenkään en maalia nähnyt mutta maali olikin aivan nurkan takana :D

Pari puhelin kuvaa reissulta. 
1. Haades tohkeissaan menossa
2. Se sekuntti paikoillaan maalikoirana
3. Ja epäonnistunut yritys saada adhd-maalikoiran kans yhteiskuva :D

Haades kävi edelleen kierroksilla maalissa sekä odotellessa muiden paluuta parkkipaikalla. Loppulämmittelyiks viel 7 kilsan lenkki kotiin, tietty liina kireällä mut kyllä oli haskinpaski vihdoin raato kun kotiin päästiin :D jaksannut edes ruokaa enää kinuta vaikka keittiön ovella päivystikin.