Toisessa harrastuksessa se on just sitä mitä haetaan ja toisessa se voi haitata suoritusta. Toisessa kehutaan menemisestä ja innostuksesta, toisessa sitten pitäisi löytää se rauhallinen ja hitaampi eteneminen.
Koska kyse on kumminkin Haadeksesta, rauhassa on sille tuntematon käsite.
Kaikki on sille vaan niin kivaa!!
Haades ottaa lähes jokaisen tekemisen tosissaan.
Se innostuu ihan yli äyräiden jos vetolenkeille on lähdössä mukaan kavereita. Alkaa jodlaus ja huuto eikä pysy ikinä ne neljä tassua maassa vaan koitetaan tehdä ennätystä korkeushypyssä. Huuto ei lopu vaikka kuinka karjuisi takana "hiljaa" tai "turpa tukkoon prkl" vaan kun liikkeelle päästään niin kuuluu vain tassujen rummutus ja kelkan/pyörän rohina.
Yksin ollessaan perse pysyy jotakuinkin maassa ja on hiljaista. Se kattelee mun touhuja paikka-käskyn alaisena ja odottelee käskyä milloin liikutaan. "Mennään" ja koira sinkoaa matkaan niin et on välillä hankala koittaa pysyä itse kyydissä koska koira on hetki sitten näyttänyt tyynen rauhalliselta eikä liikkeelle lähtö ole täysin varmaa.
Se on innostunut vetäjä joka vetää yksinkin hyvin, kohtalaisella nopeudella mutta jänikset saavat sen vetämään sata lasissa vaikka maapallon ympäri koska onhan ne kiinni saatava.
Ja kaikki tämä on mun mielestä täysin sallittavaa. Tästä se tykkää ja tykkää tehdä, vaikka omat korvat joutuvat koetukselle äänen avauksessa ja koiran suurimmat energiat kerkee purkautumaan jo ennen liikkeelle lähtöä.
Etsijäkoirana Haades haluaa vaan löytää kohteen. Se innostuu aina kun huomaa et laitan sille liinan kiinni, se innostuu enemmän kun mulle ojennetaan etsittävän hajuja, se varastaa hajun välistä ja on jo menossa. Koita siinä sit saada koira aloilleen hetkeks kun sillä on jo hajut nenässä ja suunta mihin lähteä.
Se ei vauhdista hirveästi välitä jäljestäessään ja onnistuukin innostuksissaan ohittamaan kulman jos toisenkin. Ihan vaan koska vauhtia oli kulmaan liikaa eikä se kerkee edes ajattelemaan mihin se jälki kääntyi. Vasta kun hajut ovat nenästä hetken päästä hävinneet niin sit ihmetellään et osasko se maalikoira lentää ja taidetaan olla hukassa.
Voishan tota menoa himmata mut mitä enemmän jarruttelee sitä suurempi hinku koiralla on vetää ja loppujen lopuks se alkaa vaan vilkuilee enemmän taakseen et mikä siel nyt mättää, mennään jo!
Lisäksi vauhdin hiljentäminen vaikuttaa entistä enemmän Haadeksen työskentely intoon ja alkaa olemaan liiassa jarrutuksessa jopa epävarma et mitä täs nyt oikein pitäis tehdä.
Mulla on helppoa roikkua liinassa kiinni ja antaa koiran viedä mut seuraajat jää aika nopeaa jälkeen, menee kuulemma llenkistä kun yrittää pysyä perässä :D
15.3-16 etsijäkoiratreenit
7 kilometriä taas reippailua alkuun Haadeksen kanssa.
Päästiin sitten heti alussa maalikoirailemaan josta Haades ei ollut yhtään innoissaan. "-Miks ihmeessä johonkin vaan kyykkimään kun voitais tehdä töitä?!"
Maalikoirailun jälkeen lähdettiin sitten tekemään omaa jälkeämme. Koska kaikki tietää et Haadeksella on aina vauhti päällä niin ollaan jälkitoiveista saatu nyt useaan otteeseen kulmia sisältävä jälki siinä toivossa et Haades ottais vähän rauhallisemmin :D
Maalikoira
Haades
Tämäkin jälki meni taas ihan omiaan tällä kertaa koiran toimesta. (kts. edelliset treenit)
Heti ensimmäisestä käännöksestä väärään suuntaan. Haades kumminkin esitti olevansa jäljellä koska veti vaan eteen päin, välillä vilkuillen olan yli et kyylä ne pöllöt halpaan meni.
Jatkettiin sitten matkaa aivan niin pitkälle kuin tietä riitti ja saavuttiin T-risteykseen. Haades haistoi vasemmalle mutta halusi mennä oikealle parkkipaikka-alueelle johon jäi sitten vaan pyörimään, ihmettelemään ja syömään ruusunmarjoja puskasta. Siinä sitten joku aika ihmeteltiin ja pakko oli antaa alkuhajua uudestaan jos lähtisi etenemään.
Ja sen jälkeen lähtikin. Seuraavasta oli maalikoira kääntynyt meidän suunnasta katsottuna oikealle johon Haades vilkaisi mutta lähti kumminkin takajälkeä vasemmalle. Pieni korjaus eli pysäytin ja Haades tajusi menevänsä väärään suuntaan jälkeä.
Sivupolulla yritti ilmaista mutta käskettiin jatkaa matkaa. Seuraavassa risteyksessä oli lähdössä vasemmalle eli taas väärään suuntaan. (Toki olisi pystynyt taas kiertämään maalille mutta...) Selkeesti taas tiesi mihin suuntaan olisi kuulunut lähteä mutta taas vitkasteli eikä meinannut millään edetä.
Sit oltiin seuraavaks menos sivupolulle ja pidettiin kanin papanoista lounastauko. Kun viellä viimiselle suoralle sen sai niin lähti kiihdyttämään kohti maalikoiraa mutta tällä kertaa tajusi itse stopata ja juosta luokse hakemaan palkkaa.
Maalikoirana toimi vahva uros jota Haades ei vaan selkeesti halunnut hakea. Se useaan otteeseen jäljellä vilkuili taakse kuin kysyäkseen "-onks oikeesti ihan pakko?"
Keksi kaiken maailman turhia sijaistoimintoja ja yritti kovasti vältellä maaliin menoa.
Ensimmäinen kerta se tämäkin ja itsellekin mielenkiintoista nähdä tuollaista reaktiota kun luulin ettei tohon pölhöön maalikoirat vaikuta. Mielenkiintoista miten maalikoiran tunnetila voi vaikuttaa omaan koiraan ja miettiä miks se tekee nyt noin ja noin :)
Viellä otettiin 7 kilometrin loppulämmitelyt kotiin ja koira menikin suoraan nukkumaan. Edes väliin jäännyt iltaruoka ei kummitellut koiran mielessä ;)
Mutta loppukevennyksenä : Kohta pääsee jo kikkaroimaan. Jäätä ei ole enää kuin pieniä pätkiä vakioreitillä. Jeee!! Pääsee aloittelemaan sulan maan ajoja.
Ainiin ja pitkästä aikaa katselin meille mätsäreitä. Ensimmäiset olisivat 10.4. Saas nähdä kuinka koira käyttäytyy kun mätsärit ovat hallissa ja joutuu ahtaalle muiden koirien kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti