Aloitetaan vaikka meidän iltalenkeistä.
Eli ollaan käyty nyt vähintään joka toinen ilta "hölkkälenkeillä" jonka pituus noin 5 km. Suosiolla kävelly asfaltit mutta pyrkinyt pitämään tasaista hölkkää yllä hiekkatiet jota onneksi tolla reitillä on enemmän kuin asfalttia. Näin syksyn tullen sitä joutuu vaan juoksemaan aina samaan suuntaan kun yhdessä kohdassa ei ole katuvaloja ja jos toisipäin kyseisen lenkin juoksee niin saa kohdan juosta sokkona ja olettaa et koirat pysyvät tiellä eikä tallaa vahingossa minneen kuoppaan. Löytyy sitä otsalamppukin jota varmaan kohta puolin pitäisi alkaa käyttämään.
Reitti on iltasin mukavan rauhallinen. Alkumatkasta saattaa useampikin koira tulla vastaan mutta sivutiellä pääsee sit aika huoletta kulkemaan.
Pelloilla näkyy useasti kauris vasoineen rouskuttamassa heinää ja pupupariskuntia tuijottamassa takaisin.
Eräänä iltana lenkin puolivälissä (taukopaikan kohdilla) meinattiin törmätä hirveen. Notkui siis aivan tien reunassa ja mulla kesti hetki rekisteröidä et mikä ihmeen tumma kasa siihen oli ilmestynny. Koirat eivät sitä kerenneet hoksata eikä sekään huomannut meitä joten nopeasti uukkaria takasin tulosuuntaan :D
Vetovyössä edessä menee Haades. Sille yleensä laittanut lyhytvaljaat jotta ei sekoita oikeaa vetolenkkiä näihin lepsu lenkkeihin. Hohto on sitten pannassa ja hihnan päässä juossut vierellä tai saannut jos vaan halunnut, juosta Haadeksen vieressä.
Kokeilin sille eräänä iltana Y-valjaita mutta vetäsi niissä ihan lukkoon ja osoitti kesken lenkin oksentamalla ettei aijo liikkua valjaissa. Vaihdoin sitten hihnan pantaan kiinni ja johan reipastu menemään.
Alkuun lenkit ovat melkoista sählinkiä koska samaan syssyyn menee iltalenkki joten tarpeille pitää päästä tai sit tulee niitä ohitettavia koiria. Kun päästään lähtemään niin Haadeshan pinkoo pitkän matkaa liinat kireenä.
Juomatauko pidetään noin puolessa välissä lenkkiä yhdessä ojassa. Haades sinne yleensä jo kiihdyttääkin hyvissä ajoin. Eräänä iltana se oli ottamassa mutakylpyä kun oli sinne ojan pohjalle käymässä makaamaan :D ei tainnut miettiä sen seurauksia (kotona pääsi suoraan suihkuun)
Luulin ettei ikiliikkuja ikinä pysähdy mut joka kerta koirille tulee joku off-toiminto tuon tauon jälkeen. Haades kyllä yrittää viel jaksaa vetää mut on vaan säälittävää nykimist. Sen pää ei vaan anna periks sille et vois välillä kävellä liinat löysänä. Mutta lenkkien jälkeen koirat ovat aivan loppu ja luulisi että etenkin Haadeksen hihnakäytöksessä näkyisi joitain positiivisia muutoksia mutta......
Tästä päästäänkin jo toiseen aiheeseen. Niin luulis et kun koira on noin loppu joka ilta että se seuraavana päivänä näkyisi myös. Mutta saahan siinä nukkua 10 h välissä ja tuntuu et Haadeksen hihna käyttäytyminen vaan pahenisi mitä enemmän se liikkuu. Voiko se olla mahdollista??
Ollaampa alettu nyt siis pysähtymään ja istumaan kun koirakko menee ohi. Siinä se jopa malttaa olla. Tosin joudun sen perseen maahan painamaan mut siinä se istuu ja kattelee. Riippuu tietenkin malttaako jos toinen koira rupee uhittelee, niin Haades vastaa takasin tai sit se rupee viistosti vetää hulluna eteenpäin. Parempihan tuo et menee kiireellä ohi mutta kun ei uskalla sitä pitkällä hihnalla pitää ettei hyökkää ohitettavan ohi niin sit se meinaa jäädä jalkoihin. Nyt toinen kiva juttu on hyppiä työmaan putkien yli namien toivossa ja jättää aika hyvin huomioimatta muut ohi kulkevat koirat. Mutta edelleen jos liikkeessä pitää joku koira ohittaa niin nousee takajaloilleen.
Vähän alkaa jo oma usko ja toivo menemään sujuvista ohituksista. Tosin ei tätä maatakaan rakennettu hetkessä. Me ruvetaan sitten jokasen ohi kävelevän koiran kohdalla pysähtelee ja toivon että näistä stopeista päästäisiin joskus edes eroon.
Keskiviikkona koirat pääsevät ensimmäistä kertaa kunnon hierojalle. Saas nähdä miten reagoivat tuntemattoman kopelointiin ja paljonko niitä jumeja löytyy. (Voi olla et tuo Haadeksen hyökkivä käytös heijastuu kivuista)
Seuraavaksi saadaan varmaan parempaa aihetta tänne blogiin kahden viikon päästä kun taas pitkästä aikaa käydään näyttelykehissä erikoisnäyttelyissä. Saa nähdä miten hurtat suhtautuu kun ei olla pitkään aikaan (yli vuoteen!) missään koira tapahtumissa oltu.
Luulin ettei ikiliikkuja ikinä pysähdy mut joka kerta koirille tulee joku off-toiminto tuon tauon jälkeen. Haades kyllä yrittää viel jaksaa vetää mut on vaan säälittävää nykimist. Sen pää ei vaan anna periks sille et vois välillä kävellä liinat löysänä. Mutta lenkkien jälkeen koirat ovat aivan loppu ja luulisi että etenkin Haadeksen hihnakäytöksessä näkyisi joitain positiivisia muutoksia mutta......
Tästä päästäänkin jo toiseen aiheeseen. Niin luulis et kun koira on noin loppu joka ilta että se seuraavana päivänä näkyisi myös. Mutta saahan siinä nukkua 10 h välissä ja tuntuu et Haadeksen hihna käyttäytyminen vaan pahenisi mitä enemmän se liikkuu. Voiko se olla mahdollista??
Ollaampa alettu nyt siis pysähtymään ja istumaan kun koirakko menee ohi. Siinä se jopa malttaa olla. Tosin joudun sen perseen maahan painamaan mut siinä se istuu ja kattelee. Riippuu tietenkin malttaako jos toinen koira rupee uhittelee, niin Haades vastaa takasin tai sit se rupee viistosti vetää hulluna eteenpäin. Parempihan tuo et menee kiireellä ohi mutta kun ei uskalla sitä pitkällä hihnalla pitää ettei hyökkää ohitettavan ohi niin sit se meinaa jäädä jalkoihin. Nyt toinen kiva juttu on hyppiä työmaan putkien yli namien toivossa ja jättää aika hyvin huomioimatta muut ohi kulkevat koirat. Mutta edelleen jos liikkeessä pitää joku koira ohittaa niin nousee takajaloilleen.
Vähän alkaa jo oma usko ja toivo menemään sujuvista ohituksista. Tosin ei tätä maatakaan rakennettu hetkessä. Me ruvetaan sitten jokasen ohi kävelevän koiran kohdalla pysähtelee ja toivon että näistä stopeista päästäisiin joskus edes eroon.
Keskiviikkona koirat pääsevät ensimmäistä kertaa kunnon hierojalle. Saas nähdä miten reagoivat tuntemattoman kopelointiin ja paljonko niitä jumeja löytyy. (Voi olla et tuo Haadeksen hyökkivä käytös heijastuu kivuista)
Seuraavaksi saadaan varmaan parempaa aihetta tänne blogiin kahden viikon päästä kun taas pitkästä aikaa käydään näyttelykehissä erikoisnäyttelyissä. Saa nähdä miten hurtat suhtautuu kun ei olla pitkään aikaan (yli vuoteen!) missään koira tapahtumissa oltu.
