Jaaha! Otimpa tuossa ryhmäkuvia koirien lempileluista mutta kameran liitinpiuha on tehny katoamistempun :( no mutta me pärjätään kuvan kaappauksilla.
Otetaan alkuun vaikkapa Hohto:
Kyseinen koirahan ei oikeastaan leiki millään. Kaikkia on melkein jo kokeiltu. Palloja, köysiä, keppejä, pehmoleluja ym. Tämän takia koiralle ei lelumotivointi kelpaakkaan. Yksi lelu on kumminkin hiiiiiiirrrveän rakas ja sitä vartioidaan kuin maailman suurinta aarretta nimittäin......
Kyllä, röhkivä possu! Sama se Hohdolle onko se minkä värinen tai röhkiikö se vai ei. Se on vaan maailman paras ja toinen koira kyllä saa hampaista jos yrittää sitä viedä. Lie monesko possu meillä on menossa kun vahingossa jäännyt jonnekin lattialle Hohdon näkyville. Siinä vaiheessa on pumpulit ja vingut pitkin kämppää :D Näin ollen sillä on yleensä "leikkihetket" tuon lelun kanssa jonka jälkeen nostetaan kaappiin piiloon seuraavalle kerralle.
Mutta röhkivässä possussa on se hyvä puoli että jaksaa itekkin kuunnella sitä niin ettei päähän rupea särkemään ja koira voi rauhassa röhkiä sen kanssa. Vinkuleluja ei meille osteta.
Sitten Haadeksen lelut :
Haades rakastaa kaikkia leluja. Kelpaa pallot, revityt pehmot, narut, kepit..... Siis kaikki! Okei nt valehtelin ;) Vaikkakin Pallot on se lemppari, Haades ei oo ikinä tajunnu kokokumipallon ideaa :D Kun sen sille heittää niin saa periaatteessa hakea sen itse tai sit se haetaan niin et nostetaan vaan narusta, palloon ei kosketa.
Näitäpä ei voi laittaa järjestykseen mutta ekana on pallot!!
Pallohullu koira on ollu aina. Se tuli jo ensimmäisinä päivinä selväks kun penneli tykkäs kanniskella suussa aina vain isompia palloja.
Sitä ollaan aina haettu lie mistäkin pusikosta. Jos sen heittää heinikkoon niin ei koira luovuta ennen kuin löytää sen. Nopeasti tulikin sitten siperiannoutaja :) Harmi vaan kun se ei ole kuin yks lenkki ja pallot ovat siinä kunnossa et niitä sais olla rekallinen. Pallot kaapataan myös mukaan oma-aloiteisesti lenkille ja kannetaan koko lenkin ajan mukana. Tarpeetkin voi tehdä hyvin pallo suussa.
Kepit: Nuo ihanat ärsyttävät tikut. Ite en varsinaisesti tykkää jos koiralla pakkomiele rouskuttaa keppiä mut onneks ne nyt suht vähän kelpaa tuolle riiviölle. Taidan olla vaan liian varovainen mut jätän keppien heittelyt muille. Mutta niin Haadekselle se vaan on parempi mitä isompi keppi. Välillä lähtee lie mikä mötkö ojan penkasta mukaan tai sit auran kepit tuppaavat häiritsemään jossakin kohdassa ja ne revitään mukaan. Jalathan siinä saa mustelmia kun toinen ei varo yhtään miten kävelee.
Sisätiloissa sitten tärkeimmät lelut ovatkin revityt pehmolelun rievut ja Kongin Wubba. Sama se vaikka se ois pala kangasta kunhan se pysyy suussa ni on kiva juosta pitkin kämppää ja urista ja huutaa samalla. Sitä viskotaan omaks iloks ja tuodaan tarjolle jos joku viittis vähän riepotella sitä sen kans. Myös ihan pelkät narun pätkät kelpaa.
Kong Wubbaa on kiva ruopia takajalkojen välistä ja hyppiä päälle niin kuin saalistais sitä :D Sen kans vedetään sit rallia suhteellisen kauan.
Tuo Wubba sai jo alkuun reikiä kylkeen ja vinkuminen loppu nopiaa mut muuten on kestäny suhteellisen kauan. Toisellainen missä pehmoisempi päällyste revittiin nopeasti silpuksi ja saatiin pallo sieltä sisältä.
Siinä nyt sitten vissiin rakkaimmat lelut. Lisää toivepostauksia otetaan vastaan :)






Ei kommentteja:
Lähetä kommentti