miks elämän pitäis olla helppoo!?!?

Koiran omistajalla tulee päiviä jolloin elämä koirien kanssa tuntuu vaan niin taivaalliselta ja helpolta. Kaikki menee plussan puolella ja onnistumiset saavat suun pysymään virneessä koko päivän. JES tässä ollaan edistytty ja voi että kun pojat on taitavia :)
Mutta sit kun helvetillinen päivä osuu kohdalle. Tuntuu et on menty vaan takapakkia, masentuu ja rupeaa heti miettimään negatiivisesti et miks sitä edes vaivautuu yrittämään kun kaikki menee päin honkia?

Mutta mennäämpä vierailulle Helsinkiin. Hohtohan siis siellä tällä hetkellä ja mitä se herra olikaan keksiny? Ihminen häviää talosta niin Hohto oli ja päättäny näyttää toiselle talouden koiralle et kuinka ne ovet avataan ja lähdetään kylille kattelee maisemii. Onneks ei ollu koirille käynny mitää ja koirat saatiin vissiin melko pian kiinni ja toimitettiin löytöeläintalolle poliisin kyydissä :D Ärsyttävä houdini, sitä voi mihinkään antaa kun aina tekee omat lenkit uusissa paikoissa.

Sit lisää negatiivisuutta. Haades. Se ian kaikkinen pentu. Ikää sen 2,5 v. Mun mielestä ollaan tietyissä asioissa edistytty. Ja koko aika harjoitellaan niitä missä nään sen tarpeelliseksi. Toisten koirien ohitus on ollu se haaste. Lenkillä se näkyy toisten koirien ohi mentäessä pauhaamisena ja riekkumisena. "- kun pääsisin lähemmäs ni näyttäisin sulle!" Jos siis toinen koira näyttää uhittelun merkkejä. Jos taas ohitettava on rauhallinen ja menee vaan ohi niin tekee samaa Haadeskin, ei mitään reaktiota.
Isommissa koiratapahtumissa kuten mätsäreissä ollaan/OLTIIN edistytty tosi paljon. Alku riekkumisen jälkeen vaan makoiltiin ja katseltiin maailman menoja.

Mutta niin oltiin. Nämä kaksi vikaa mätsäriä on minut saannut repimään hiuksia päästä ja miettimään mitä helvettiä tässä enää yrittää?
Tänään mentiin jo hyvissä ajoin mätsäripaikalle. Jälleen oli alku riekkuminen ja hihnassa vetäminen mutta rauhoittui puolen tunnin jälkeen. Ei meuhkannut toisille koirille ja itelläkin oli hyvä fiilis viellä siinä vaiheessa. Ilmottautumiset läpi ja odottelua. Haades makoili puun alla varjossa ja nautti rapsutuksia.
Kunnes paikalle saapui samojedeja niin siinä vaiheessa pääs piru irti. Se huuto, möykkääminen ja kova halu päästä noiden valkoisten luo. Ei uskonu yhtään vaikka kuinka yritin ja korvat hävis. Ajattelin et kohta se rauhottuu kun huomaa ettei ne ole tuttuja ( haju kävis vaikka nenään) mut ei, kun ne on valkoisia. Viime mätsärithän vinguttiin Pepin perässä. Hävetti kun toinen vaan huutaa tosi ärsyttävän kimeällä ulvonnalla ja kun sitä ei vaan saannu hiljaseks.
Kehässä vedettiin sit taas yks risti kaks. Seiso ihan ok mut ravi ei ollu ravia nähnykkään vaan oli ravin ja laukan sekoitus. Toki kuuma ilma ja porottava aurinko eivät auttaneet tässä asiassa ollenkaan. Sininen nauha sieltä tuli. Ja takas kehän laidalle pauhaamaan. Ryhmäkehätkin meni ihan vitturalleen. Samainen ravilaikka sekoitus mutta seisominen juuri arvostelussa meni niin et koira sai jonkun hajun nenään ja siintä alkoi piruetit ja hajun etsintä mikä siis tarkoitti sitä et haluun tonne enkä seiso ollenkaan paikoillani.

Lista nyt siintä mikä kusee ja pahasti:
- Samojedit. Haades sekoaa täysin. Huutopauhu.
- Tuomarit. Jostain kumman syystä hermostuu ihan kunnolla kun vieras tulee rakennetta kokeilemaan. Varsinkin lapojen kohdalle vilkuilee hermostuneesti käpelöijää, nuolee huulia ja saattaa jopa näykkästä. Mulla ei tule kyllä mitään mieleen mistä moinen käytös saannu alkunsa.
- Vieraat ihmiset yleensäkin. Lenkeillä jos joku haluaa rapsuttaa ja antaa koiran tehdä itse tuttavuutta niin nuolee alkuun hurjasti kättä mutta on selvästi hyvin hermostunu jonka takia en oo hirveesti ihmisten antanu paijailla.
- Koirien ohitus. Edes herkut eivät maistu tietyissä tilanteissa. Ja vaikka yrittäisi palkata hyvästä käytöksestä niin pakko uhitella uhitteleville koirille.
- Hohdolle isottelu. Nykyään ei tarvi olla edes ruokaa näkyvillä kun tekee selkeät pomottelu elkeet ja haastamassa riitaa. Yleensä esiintyy kun laittamas koiria tarhaan. Hohdon laitan ekana mutta kun Haades pääsee irti hihnasta niin mennään rinta rottingolla ja häntä pystyssä Hohdon viereen. Riitahan siitä tulee jos ei komenna.

Siinä nyt sitte joitain käytöksiä joihin oon miettiny ihan oikeasti pallien leikkausta. Mutta mietin et kun koiralla kumminkin ikää jo sen 2,5 v niin onko pallien leikkaukseta mitää hyötyä jos se onkin oppinu nuo huonot tavat pysyvästi :/ jos jollakin kokemuksia tuossa iässä leikatuista niin ottaisin kommentteja vastaan ihan mielelläni onko ongelmia hävinny ja miten muuten vaikuttanu normaaliin elämään.