kun elämä ivaa, nauraa ja näyttää keskisormea

Ohkolan kisoihin on pari päivää vajaa 2 viikkoa. Autossa viellä talvirenkaat ja muutenkin reistaa milloin mistäkin. Tunne että sekin leviää pitkin tietä viellä tässä parin viikon sisään.

Ahkeraahan me ollaan sinne treenattu, ainakin omasta mielestä. Hyvin saannu itteäni niskasta kiinni ja pitänyt 4-6 km vetolenkit 3xviikossa.

Käytiin tuossa yhtenä aamuna pelloilla juoksees siperiankippuroiden, eli naapurin koirien kanssa. Meinasin alkuun ottaa Haadekselle pitkää liinaa et jos se oisi jotakin Jenille sanonu niin oisi päässy puuttumaan siihen. Mutta en ottanu eikä sitä olisi tarvinnutkaan koska Haades oli vaan Lumo-huumassa :D siellä nepelloilla kirmaili neljästään. Haades eksy vahingossa laumasta joen toisen puolen olevalle pellolle eikä ymmärtäny kiertää sitä kautta mitä oli sinne menny, eli siltaa pitkin. Niimpä se otti vauhtia, loikkas ja tipahti suoraan keskelle jorpakkoa. Harvinaista, pää pysyi pinnalla ja koira UI! Kun pääs ojasta ylös niin ei muka ollut tapahtunut mitään ihmeellistä vaikka ite nauroin koiran tyhmyydelle. Hetken se siinä uimisen jälkeen kirmaili lauman jatkeena kunnes kuuli jostain peltojen toiselta puolen haukuntaa ja huudoista huolimatta lähti pinkomaan ääntä kohti ihan kuin olisi kutsu käynnyt. Tietty sinne ainoalle lähellä olevalle tielle päin. Olin jo juoksemassa perään kunnes pystykorva näkyikin pinkovan takaisin yhtä kovaa kun oli lähtenytkin. Hohtoa ajatellen käytiin viellä puistossa jossa Haades kiusasi väsynyttä Lumoa ja Hohto pääs lukemaan viestejä ja yhteiskuvaan tyttärensä Jenin kanssa :) alla olevat kuvat (c) Silja Tarkiainen

Kotona otettiin pien breikki jonka jälkeen koira autoon ja Masalaan. Ajattelin et nyt kyllä tulee Haadekselta temput ja niksit, vetää koko reissun ihan läskiks. Mut hyvin jaksoi viellä vetää ja suunta oli koko aika eteen päin.

Hyvillä mielin lähettiin matkaan ja mentiin sen pari kilsaa kunnes pyörästä alkoi kuulumaan kummallinen ääni. Ajattelin alkuun et ei se muuta kuin hiekkaa. Sit etujarrut rupesivat vispaamaan sivuttain ja kun katsoin tarkemmin niin koko etupyörä heilu! Sinne hävis se hyvän tuulisuus ja puolet matkasta tultiinkin ravia ja jarrupaloja kuluteltiin urakalla. Haades käänty aina välil vilkuilemaan et mitä kummaa sie pelleilet, alamäki eikä mennä täysii. Mut mieluummin sitä rönyää hiljases vauhis. Päästiin kuin päästiin takas autolle, kamat kasaan ja kotiin. Auton startti vetäs jonkun kummallisen äänen, ei lähellekään sellaista et ois käyntiin lähtemäs. Onneks kumminkin tokalla kerralla lähti kun palmun alta :D kickbikessa laakeri vai mikä lie ihan romuna.

Alkaa jo tuntumaan siltä et voi kevätajotkin unohtaa. Normaalist en tällaisia tapahtumia mihinkään yhdistäis mut nyt on sattun ja tapahtun. Tuntuu et kannattaa vaan istua telkkarin ääressä ja tuijotella tuloksia kisoista täällä tabletin toisella puolella :D

Ainiin, tähän blogiin ei valitettavasti tule viellä hetkeen mitään agilitysta kun jouduin perumaan meidän kurssipaikan. Auton huolto ja laitto vie jo aikaa ja rahaa. Sekä hieman epäilen et tuo auto hajoaa käsiin tässä lähi päivinä joten harkkoihin ei päästäisi edes kulkemaan. Jos ensi vuonna kokeilis uudestaan

                                                 ×××××××××
On täs ollu jotain hyvääkin viikon sisäl. Haades on voittanu jo kahdessa kilpailussa (miks lottovoitto ei oo yhtä helppoo?) Racinelilta saatiin iiiiiso satsi puristeluita eri makuisina ja Hau-Hau Championilta tulee retropussi kanafileitä jotka voitettiin viikonloppu kisassa :)

Haades sai 480g kanafileita

Hieman isompaa on taas herätelty tulevaisuuden suunnitelmiks mutta niistä aikanaan. Hankalaa kyllä ihmiselle joka ei oikeastaan suunnittele päivää pidemmälle periaatteessa mitään menoja :D