Mun sydämmestä puuttuu palanen

Ja se on sun näköinen

Puoli vuotta. Puoli vuotta siintä kun rakas koirani huokaisten kävi makaamaan eläinlääkärin lattialle, kuin tietäen että viimeinen tuskainen matka on nyt kuljettu ja kohta tassutkin jaksavat jo kantaa paremmilla mailla.

Vaikka tästäkin päivästä on kulunut jo oma aikansa on se edelleenkin tuoreessa muistissa. Kuin se olisi tapahtunut vasta eilen. Tuska ja suru vaihtaneet vaan muotoaan mutta edelleen sattuu ja ahdistaa samalla tavalla kuin silloin.

Vaikka ajatukset jotenkin selkeytyneet koiran lopetuksen jälkeen miettii sitä edelleen että miksi? Vuosia oltiin jo kuljettu yhdessä ja kaikki ne tulevat suunnitellut yhteiset vuodet lähtivät koiran mukana pilvien yläpuolelle. Jäljelle jäi vain suru, kultaiset muistot ja onneksi Hohdon jälkeläisiä joita näkee silloin tällöin. Tuntuu kuin näkisi taas palan Hohtoa uudestaan ❤

Syttyi taivaalle tähti, 

koiraenkelinä tästä maailmasta lähti. 

Nyt voit juosta lailla tuulen

vihreillä niityillä ajattomuuden. 

Tuskaa, kipua, surua ole ei, 

uni lempeä sinut sateenkaarisillalle vei. 

Hyvää matkaa pikkuisemme, 

täällä edelleen sinua ajattelemme. 

❤elämäni koira, ikinä en sua unohda❤