Höpöä, treenausta ja mätsärit

Odottavan aika on niiiiiin pitkä! Jo heti kun tieto mätsäreistä täällä K:nummella osui silmään niin en oo malttanut pysyä pöksyissäni ja tätä kirjoittaessa on vasta keskiviikko!! Kerrankin toivoisin et aika vois mennä tuplasti nopeammin ja olisi jo sunnuntai.

Me ollaan viimeksi isommassa koiratapahtumassa käyty syyskuussa erkkareissa ja mätsäreissä lie milloin viimeksi. Yhdessä vaiheessa niissä tuli ravattua viikon sisällä niin paljon kuin mahdollista mutta koska auto lähti viime kesänä romuttamolle niin on ne jäännyt kun ei niitä missään kävelymatkan päässä täällä ole :(
Yrittänyt katsella Helsingin seudulta muita mahdollisia mätsäreitä joihin pääsisi vaikka junalla mutta junaratakin menee aina jossakin niin et joutuisi jopa 2 h kävelemään viellä asemalta paikan päälle. Ja noh tunnetusti olen todella surkea navigoimaan edes puhelimen kanssa joten toi kaksi tuntia voi helposti muuttua jopa viiteen tuntiin kun pyörii paniikissa ympyrää täysin tuntemattomassa kaupungissa :D
Hieman pettynyt olen muutenkin tämän paikkakunnan tarjontaan koirapuolella tai oikeastaan niiden puuttumisiin.
Kerran tai kaks vuoteen mätsärit ja kerta vuoteen näiden lisäksi joku muu koiramainen tapahtuma jotka itseä kiinnostaa kuten Who Bites The Best.
(Järjestetään luultavasti myös toko,agility ym. juttuja mutta ne ei oo mulle niin mielenkiintoisia)

Kotkassa asuessa lähimpiin mätsäreihin oli vain 3 kilometrin matka. Junalla pääsi Kotkan (tai Kouvolan) keskustaan ja koko Kotkansaaren käveli läpi alle puolessa tunnissa. Ja niitä mätsäreitä oli, vähintään 1xvko ja välillä useampikin ettei edes tiennyt mihin mätsäriin lähtisi!
Autoa ei siis oikeastaan edes sen suuremmin olisi tarvinnut vaikka helpottikin koirien kanssa liikkumista ja mukava oli päästä välillä hieman pidemmälle, muille paikkakunnille mätsäröimään.
Aah, sitä maalaiselämää jota tulee ikävä kun tätä kirjoittaa.

Kotkansaari =Kotkan keskusta

Tietty se jänskättää mitä sunnuntaistakin tulee kun ei me olla harjoiteltu kovin paljoa häiriöillä seisomista tai ravia.
Haades nyt on ottanut seuruun niin totisesti ja kotitokomaisesti et kun yrittää juosta "näyttelyravia" niin koira puskee reidessä kiinni, jalat nousee kun ravihevosella ja katse on taivaaseen kohti :D koita nyt sit töniä koiraa kauemmas et juoksis vapaammin kun toinen tapittaa vieressä "-käskit seurata ni minäpä seuraan"
Seisoa se osaa kyllä kun sitä harjoteltu muiden liikkeiden lomassa ja kaukokäskyillä (istu,maahan,seiso) mutta jalat harottaa aina mihin sattuu. Eikä niitä voi edes korjata kun sit ne rupeevat harottaa viel enemmän tai Haades rupee venkuloimaan kun ei saa koskea -.-

----------------------------------------------------------

Varsinainen viikkopäivitys alkaa tästä!

Tilasin uudet ulkoiluhousut ja lenkkarit jotta canicrossin aloitus tuntuis taas uusilla kengillä kivemmalta koska viime syksyllä(?) ostetuista lenkkareista irtoaa kohta pohjat ja kaikki vesi valuu sisälle ni katsoin paremmaksi korvata ne uusilla.
Paketti saapuikin jo parin päivän jälkeen.

Maanantaina käytiin aamusta Siljan ja koirien  kanssa keskustas asioimas ja kääntämäs ihmisten katseita meidän lauman kans :D

Edessä päin menevä jengi :D (c) Silja T.

Haades, Jeni ja Samu (c) Silja T.

Illalla sit käytiin hieman kikcbikella retkeilees kahdestaan viellä Haadeksen kans.
Lenkin suunnittelin kello 17-18 välille et päästäisiin ehkä rauhassa ajelemaan mut mitä viel. Täällä tuntuu jatkuvasti olevan ruuhka-aika. Onneks enemmän pelkkiä ihmisiä mutta tuli myös niitä koiriakin vastaan.
Pitäis alkaa TAAS opettamaan tuolle suunta- ja reunakäskyt. Jostain kumman syystä haluaa joko vetää keskellä tietä, juosta vastaan tulevia ihmisiä päin tai sit hakeutuu vasen/oikea reuna-käskyllä aina sinne väärälle puolelle.
Pakko olla kumminkin tyytyväinen tuohon rakkimukseen kun veti hyvin ja kohtalaisella nopeudella koko matkan. Katse eteen ja korvat takana. Jopa ihmisten ohitus meni paremmin kuin hyvin, välillä kun meinaa käydä tuntemattomien ihmisten käsiin tökkäsemäs. (Ihme aivopieruja joidenkin ihmisten kohdalla)
On jopa löytänyt vihdoin ja viimein sen ravivaiheenkin eikä juokse reikä päässä itseään loppuun.

Reitti 4,5 km

Ja pari kuvaa matkan varrelta

Lenkin jälkeen oltiin sit menos tekee loppulämppiä mutta heti nurkalla meinasin saada sydänkohtauksen.

Täällä kylillä juoksee sellainen "paha musta" eli pitkäkarvaista saksanpaimenta muistuttava mannejen koira, yleensä vapaana vaikka hihna roikkuukin perässä. Hyökkäilee koirien kimppuun ja purrut ihmisiä ym.
Sepä sattui sit talon nurkalta ilmestymään meidän eteen jolloin Haadeksen kans nopeasti uukkari takas kellarin ovelle.
Paha musta katseli sekunnin et mitä tekis ja ONNEKSI pinkaisi ohi meistä johonkin. Kiirehdin nopeasti takaisin kellarin ovelle ja juuri sain avaimen lukkoon kun tämä koira hyökkäs taas talon nurkalta sellaista vauhtia ettei toista kertaa päästäisi meitä karkuun.
Oltiin siellä lovessa ja mietin kuumeisesti et jos se tulee sinne loveen niin mitä siinä pystyy tekemään kun se ois verilöyly saman tien.
Kuin sattumalta, omistaja karjas tälle koiralle jostakin ja mun sekä Haadeksen onneksi tämä paha musta kerrankin kuunteli omistajaansa ja hävisi näkyvistä.

Torstaina otettiin voimatreeniä keskustaan mentäessä ja ensimmäistä kertaa laitoin koiran vetämään vaunuja. Kun tajusin vasta nyt paikan mihin voi kiinnittää hihnan :D hyvä Soile.
En kyllä tiedä oliko enemmän hyötyä vai haittaa vetoavusta kun sai roikkua itse jarruna suurimmaks osaks mut koira oli kotiin päästyä aika tyytyväisen näköinen kun jotain pääs taas tekemään.

Kaupunkireissun jälkeen koira pääs lepäilee ja me käytiin muksun kans naapuris  aiheuttamas traumoja Jenille :D

Samu ja Jeni :) (c) Silja T.

Käytiin viellä iltasella Haadeksen kans kokeilees uusia tossuja 5 km kävely- ja hölkkälenkil.
Oikein mukavan kevyet ja hengittävät kengät eikä hiertäneet mistään vaikka uudet ovatkin. Jalat huutaa varmasti huomenna hoosiannaa :D

Vihdoin ja viimein, sunnuntai ja mätsäripäivä!
Edellisenä päivänä koiralla oli kauneushoidot. Tuli leikattua kynnet, hierottua jumeja auki ja kammattua se.
Ja voi apua! En ymmärrä mistä sitä karvaa voi enää lähteä kun toinen on jo niin kapisen näköinen! Edes karvasempi Hohto ei näyttänyt ikinä näin pahalta :'D

Saatiin kyyti paikan päälle naapurilta. Haades tietty veti alkuriekuntaa ja jodlas minkä kerkes mutta rauhoittui onneksi ennen kehiä.
Kehässä oleminen paikoillaan ei oikein sujunut kun Haadeksen taakse tuli pariksi ärhäkkä kettuterrieri jolle Haades ei halunnut kääntää persustaan ja venkuili seisottaessa joka suuntaan kunhan näki edes sivusilmällä ettei kapinoiva koira pääse lähelle.
Tuomarin kopelointi oli tooooodella jännä juttu ja sai Haadeksen varautuneeksi. (Tässä yksi syy miksi pitäisi ravata mätsäreissä useammin) Juos kumminkin ihan nätisti ja sai pariarvostelussa punaisen nauhan.

Ryhmäkehiä odotellessa, Jeni kävi korjaamassa potin x-rotuisten kehässä eli oli  PUN1, BIS-kehästä ei enää tullut sijoitusta. Onnea viellä Jeni ja Silja! :)

Haades malttoi hyvin ryhmässä keskittyä seisomiseen kun ei ollut "häiriö" koiria niin paljon ja juoksikin ihan kivasti mutta meidät käteltiin melko nopeasti ulos kehästä.
Näin ollen poistuttiin mätsäreistä punaisella nauhalla ja koira-/kehäkokemuksella :)
kaikki alimmat kuvat (c)Silja T.

Haades, Lumo, Jeni & Kina

punaisten ryhmäkehässä 

En kyllä tiedä yhtään et miksi tai mistä Haades on muka saannut ihmisistä taas huonoja kokemuksia.
Onko sillä joku paikka kipeenä, johtuiko verta vuotavasta haavasta takajalassa (makuuhaavaumat auennu ja sen takia kintereessä vekki) vai mikä on. Mut pitäis päästä harjoittelemaan tota et tuntemattomat sitä lääppisi ja saatais taas niitä hyviä ihmiskontakteja.
Sillä on aikaisemminkin ollut samanlaista käytöstä jolloin jopa tuomaria yritti näpäyttääkin mut saatiin se jo toistoilla pois, näköjään vaan hetkellisesti -.-