Sunnuntaiksi (24.4) saatiin Siljalta tarjous lähteä mukaan MyKyn järjestämiin mätsäreihin Herttonimeen. Tietty me mielellään mukaan lähdettiin taas kokemusta hakemaan. Paikan päällä oli myös Satu koirineen ja kiva oli nähdä Hohdon poikaa Huscoa, pitkästä aikaa.
Siljalla oli päällekkäin x-rotuisten ja isojen kehät joten tarjouduin käyttämään Lumo-huskyn isojen kehässä ja parikehästä saatiin punainen nauha.
Seuraavaksi sitten Haades joka antoi jo paljon paremmin tuomarin lähestyä ja kosketella verrattuna viime kertaiseen. En tiedä johtuiko tuomarin erinlaisesta lähestymisestä vai siintä että tällä kertaa oltiin ulkona eikä sisätiloissa mutta ei jäätynyt tai osoittanut muutakaan hermostumisen merkkejä.
No joka tapauksessa, Haades seisoi ja juoksi paria laukka-askelta lukuunottamatta ihan hyvin. Haades sai parikehästä sinisen nauhan jonka jälkeen odoteltiin ryhmäkehien alkua.
Ryhmäkehissä kummatkin huskyt jaksoivat viellä tsempata mutta eivät saanneet sijoituksia.
Satu ja Silja menestyivät koirineen hienosti x-rotuisten kehässä (Colhu SIN3 & Husco PUN3. Jeni SIN1 & Kina PUN1,BIS3) Onnea viellä tätäkin kautta!
(Tähän piti tulla kuvia mutta eipä olla osuttu kameran linssiin)
Maanantaina käytiin taas tekees jotain canicrossin tapaista. Edelliselle peltojäljelle kun tuli ladattua sport trackeri tuohon kökköpuhelimeen niin ajattelin ottaa ylös sillä tämän ja tulevat crossailut jotta voin verrata edistymistä jos sellaista tulee ja saada motivaatiota harrastuksen jatkamiselle.
Lenkki muutti muotoaan jo heti alussa useampaan otteeseen kun jokaiseen aikomaani suuntaan meni koira edelle ja jouduin pähkäilemään uutta reittiä mitä lähdetään kulkemaan. Halua mulla ei ole juosta missään ihmisten ilmoilla (vilkkaiden teiden varsilla tai keskustassa) joten hieman harmitti kun ainoa kiertotie juoksu-urille kulki tässä vaiheessa keskustan kautta.
Kävelyä tuli siis enemmän kuin oli aikomus mutta saipahan pahimmat penikkakivut hävitettyä ennen varsinaista juoksua. Lenkin pituus kasvoi reitin vaihdon myötä noin 500 metrillä niin ehkä se saa tällä kertaa korvata puuttuvat hölkkämetrit :)
Keskiviikkona päästiin taas piiiiitkästä aikaa etsijäkoirailemaan.
Jäljen piti olla sellainen että otetaan kulmiin jarruja eikä päästetä koiraa seikkailemaan minne sattuu. Reilu kaksi viikkoa siis taukoiltu ja odotukset jäljen kulusta olivat sen mukaiset.....
 |
| Jähmettyminen. Ai sulla oli namia vai? |
 |
| Ai kuva jälkeen saan? Okei smileeee! |
 |
| Älä leiki näin vakavalla asialla! Tänne nyt se nami! |
Karttaan en jaksanut alkaa väsäämään suoria viivoja joten vapaalla kädellä piirretty maalikoiran kulku.
Haades taas oli vauhdissa ja alkuun pomppi neljä jalkaa ilmassa eteen päin. Ajattelin että paahtaa kyllä jokasen kulman ohi mutta hienosti kääntyi automaattisesti suoraan jäljen päälle.
Edelleen ihmettelen koiran touhuja. Se jäi odottamaan ihan itse autotien laitaan että auto pääsee ohi ennen kuin lähti ylittämään tietä ja taas jälleen kerran se väisti jäljeltä tulevaa koiraa sivummalle!
Alkuun luultiin sen lähtevän väärään ja annettiin mahdollisuus korjata itse kun oli viellä tilaisuus ja sehän korjasi, heti kun häiriö koira oli poistunut jäljeltä. Muutenkin tuppasi olemaan lenkkiaika ja koiria tuli vähän väliä joka kulmasta.
Haades ei edes niihin reagoinnut vaan nätisti odotteli lupaa jatkaa ja koko aika kulki hienosti sinne päin mihin maalikoirakin oli mennyt ilman että tarvi puuttua mitenkään sen etenemiseen.
Maalin lähellä sit katsasti nopeasti vasemmalta maalikoiran ja singahti oikealle nurmikolle tekemään jotain omia juttujaan. Kun ei sitten reagoitu niin kävi taas edessä katsomassa maalikoiraan ja taas takaisin nurmikolle haistelemaan. Kun ei palkkaa kuulunut niin meni jälleen eteen, katsoi maalikoiraan ja kääntyi kunnolla kertomaan et "-Toope, tossa noin!" Ja voi sitä iloa kun tajusi saavansa namipurkin naamansa eteen :'D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti